Taide
PUBLICATIONS
Lucien den Arend
|
Kritiikkiä
Katsauksia
Liike ja Pysähdys
maisemassa
Lucien den Arend
Kajaanin taidemuseossa
kesällä 1995
On hämmentävää löytää viime kesän näyttelyiden helmi Kajaanin
taidemuseos-ta. Hollantilaisen kuvanveis-täjän Lucien den Arendin (s.
1943) retröspektiivinen nayttely 1965 - 1995 kasvaa eurooppalaisen
modernis-min älyllisestä traditiosta ja sivuaa osin amerikkalaisen
minimalismin perintoa.
Itse Kajaanin kantakau-punki on monien suomalais-ten asutuskeskusten
tavoin surullinen muistomerkki kaupunkikuvan hajoamisesta ja ympäristön
rappiosta lähimenneisyydessämme. Engelin hieno puinen raati-huone, jossa
taidemuseon toimistotilat sijaitsevat, tosin kertoo etta olemme melko
vanhassa kaupungissa. Muse-on näyttellytilat ovat entises-sä 30 -luvun
funkkistyylises-
sä poliisilaitoksen talossa. Tämä arkkitehti Eino Pitkä-sen suunniittelema
puhdas ja samalla tiloiltaan vaihteleva rakennus, sekä muutama muu hanen
funktionalisimia edustava työnsä ovat viimei-siä kestäviä nikamia
kaupun-kirakenteen selkärangassa.
Den Arendin monipuo-linen ja rikas näyttelykoko-naisuus osoittaa tekijansa
oivaltavaa tilan ja tilanteen tajua hanen asettaessaan teoksensa
vuoropuheluun museon huonetilojen kans-sa. Myos ulkotiloihin sjoite-tut
veistokset käytävät kes-kustelua ympariston kesken. Kookkaat
corten-teräksestä hitsatut taitokset ja kaari-muodot virittävät museon
sisäpihan hitaan rytmikkää-seen poljentoon. Kauniin ruosteenpunertaviksi
pati-noituneet teräsabstratktiot 70- ja 80-lukujen vaihteesta,
Kruununpuodinmäellä, kir-jaston edustalla vaikuttavat sijoituspaikalleen
kasvaneil-ta. Suvantorantaan den Arend on sijoittanut kaksi kookasta
pronssia 70-luvun alusta. Näissä veistoksissa.
|
orgaaninen muoto alkaa etsiä mekaanisia liikeratoja, ne kertovat tekijansa
kehi-tysvaiheesta kohti geometri-sia käsitteitä. Yhdessä jo aikaisemmin
paikalle sijoite-tun Matti Kujasalon musta-valkoisen teräskonstruktion
kanssa teokset muodostaisi-vat oivallisen alun veistos-puistolle. Den
Arendilla, joka on suunnitellut Hollan-tiin mittavia ympäristöteok-sia, on
työn allia suunnitelma Suvantorannan kohentami-seksi. Siinä puuistutukset,
rakennettu ranta ja vesi näyttelevät pääroolia.
Taiteilijalaadultaan den Arend on tutkiva ja pitkajan-nitteinen. Tähän
ominaisuu-teen yhdistyy vankka käsi-työtaito ja tarkka materiaali-tuntemus.
Hanen varhaiset pronssinsa muistuttavat luita, niveliä tai
satulanmuo-toisia pintoja, ja olihan den Arend tutustunut Henry Mooreen
Italiassa 1970. Mutta jo aiemmin osoittau-tui etta taiteilijan suunta on
geometrinen abstraktio ja avoin muoto. Den Arendin nayttely soljuu
eteenpäin
kronologisesti museon tiloissa välittäen taiteilijan johdonmukaisen
kehityslin-jan. Orgaaniset muodot vaihtuvat avaruusgeometri-siin ja
konstruktiivisiin sar-joihin. Taiteilijan mittakaa-vallinen muuntelu on
vaiva-tonta, hän liikkuu miniatyyri-kompostioista laajoihin
ympäristöprojekteihin. Samalla den Arendin teok-sissa ei useinkaan ole
alkua tai loppua, etu- taitakapuol-ta, ne voidaan asettaa esille missä
asennossa tahansa. Aika-ajoin den Arend viittaa tuoreella ja
henkilökohtai-sella tavallaan hollantilaisen neoplastisismin traditioon.
Muunmuassa hanen suunnit-telemansa huonekalut, joissa rajankäynti
käyttöesineen ja veistoksen välilä on häilyvä, kuuluvat tähän perintee-seen.
Lähes sadan teoksen kokoelmassaan tekijä liikkuu luontevasti materiaalista
toiseen, kuten tämän tyyppi-sen taiteen piirissä on tapa-na operoida.
Teräksen ja pronssin lisäksi töiden mate-riaaleina on marmori, lasi,
alumiini, emaloitu teräs ja vaneri. Kesäisin den Arend työskentelee Suomen
Lapis-sa, puu materiaalinaan. Han esittelee myös maalauksia ja
litografioiita. Teräksestä valmistuvat avaruutta hah-mottavat konstruktiot,
niissä dynaamiset ja näky-mättömät voimaviivat rikko-vat ttasapainoa ja
staattisiin veistoksiin syntyy vahva liike. Maalatuissa
teräspelti-veistoksissaan den Arend tutkii taitoksin ja kaarimuo-doin
syntynyttä ääriviivaa, sisä- ja ulkotilan yhteisvaiku-tusta, lepoa ja
liikettä. Useinkaan viiva ei pysähdy, vaan palaa takaisin omalle radalleen.
Den Arend on opiskel-lut ja asunut suuren osan elämästään Yhdysvalloissa,
han on tavallaan ottanut etäisyyttä kotimaahansa. Näin maalattujen
teräsveis-tosten avautuvat kaarimuo-dot heijastavat vaikkapa Ellsworth
Kellyn kolmiulot- |
Lucien den Arend: Gothic, 1981, teras
 |
teisia töitä, tai toisaalta hanen ymparistoteoksissaan on amerikkalaisen
suurpiir-teinen ote. Kun den Arend työskennellessään kieltää tunteen
lasnaolon herattavat hanen teoksensa katsojan mielessä erityisen
tunne-elämyksen. Näyttelykoko-naisuuden voi samalla kokea esityksenä,
silmän musiikki-na. Den Arendin hyveinä ovat ideakeskeisyys,
raken-teellisuus ja puhtaus — nan seuraa matemaattisia lain-alaisuuksia.
Veistosten tasot ja kaaret, epäsäännölliset liikeradat, vauhti ja pysähdys
puhuttelevat katsojaa hiljai-sesti.
Hollannin litteä maa on kulttuurimaisemaa, jossa ihmiskäden jälki näkyy
kaik-kialla. Kun maiseman erityis-piireinä on mereltä vallattu maa,
kanavat ja patoraken-nelmat, tuntuu luontevalta että den Arend on omista-
nut suuren osan työstään ympäristötaiteelle. Hanen ymparistoteoksissaan
ihmi-sen työstämät rakenteet yhdistyvät luonnonmuotoi-hin. Nämä teokset
ovat samalla luontoa kunnioitta-via ja ne liittyvät hollantilai-sen
kultturitradition ketjuun - niihin tulee kuitenkin sisäl-tyä aina jotain
odottamaton-ta. Suunnittelemissaan tien-varsien meluaidoissa den Arend
ottaa ensisijaisesti huomioon vauhdin aikaan-saaman lyhennyksen. Mat-kustaja
on liikkuva havain-noitsija, joten tekijä venyttää sommittelun skaalaa.
Joissa-kin maisemateoksissaan den Arend sijoittaa puuistutuk-set terävässä
kulmassa tie-linjaan nähden. Pienellä muutoksella aikaansaadaan suuri
vaikutus staattisessa maisemassa.
Vuosina 1982 - 1985 den Arend rakentaa Barendrechtin kaupungin
sadeve-sialtaaseen 30 x 30 metrin suuruisen neliönmuotoisen saaren. Maahan
istutetaan tasaisin välimatkoin pajupui-ta, jotka latvotaan kolmen vuoden
välein. |
Kahdentoista
ja puolen vuoden valein rungot kalkitaan hollantilai-sen pajukultturin
mukaisesti valkoisiksi. Puiden tullessa liian vanhoiksi ne korvataan
uusilla. Den Arend omistaa teoksensa Pieter Janszoon Saenredamille,
1600-luvun taidemaalarille, joka kuvasi kirkkojen valkoisia interiöö-rejä.
Täysi-ikäisiksi tultuaan puiden runkoja muodosta-ma pilaristo assosioituu
näissä maalauksissa esiinty-viin sisätiloihin.
80-luvun puolivälissä Rotterdamin Marconipleinil-le nousee yhdeksän metriä
korkea betoniveistos. Se koostuu kolmesta seitsemän ja puolimetrisestä,
kahden-kymmenen senttimetrin paksuisesta levystä, jotka seisovat
kärjillään ja nojaavat . toisiinsa. Teosta ympäröivät Skidmore, Owings ja
Mer-ryl-toimiston suunnittelemat tornitalot, sekä J.J.P. Oudin 20-luvun
asuinrakennukset. Veistos on tiiviissä vuoropu-
Lucien den Arend: Monolineas Section I, puu ja polyester.
helussa arkkitehtuuriin, liikenteen ja kaupungin infrastruktuurin kanssa.
Vuonna 1986 valmistuu vedeltä vallatulle maalle, aivan tasaiselle,
kuivatetulle ja padotulle marskimaalle maisemateos: "homage to El
Lissitzky. Teos on 180 metria pitkä, puoliympyrän muotoinen loivasti
nouseva maavalli, joka korkeimmalta kohdaltaan on 7,5 metrin korkuinen.
Nousevan muo-don, vallin huippukohdalla lepää laaja punainen laatta.
Suunnittelukuvat ja illustraatiot den Arendin maisemateoksia varten on
kauniisti piirrettyjä, niistä huomaa hanen tutkineen tarkoin töiden
sijaintipaikko-jen tarjoamat mahdollisuu-det. Ympäristötaide on tavallaan
demokraattista, se on kaiken aikaa koettavaa ja elää päivittäin ihmisen mu-kana.
Kajaanin taidemuseota on syytä onnitella hienosta näyttelystä. Katseemme
kiinnittyvät pohjoisen muse-on tulevaan näyttelyohjel-maan.
Jorma Hautala
Lucien den Arend: Perpendicular planes, Rotterdam, 1983-86, betoni. |
|
